Selim Palmgren
Selim Palmgren (1878-1951) syntyi Porissa. Musiikki oli merkityksellinen osa Palmgrenin perheen arkea. Selim musisoi sisarustensa kanssa ja myös aloitti säveltämisen jo lapsena. Palmgren oli verrattain vauraasta kauppiasperheestä ja sen ansiosta hän saattoi lähteä opiskelemaan musiikkia. Hän kirjautui Helsingin konservatorioon 1895 ja jatkoi 1899 sävellys- ja piano- opintojaan Berliinissä mm. Ferruccio Busonin oppilaana.
Palattuaan Suomeen hän aloitti ammattimaisen uransa säveltäjänä. Lisäksi hän johti useita kuoroja ja orkestereita sekä esiintyi pianistina Suomessa ja muualla pohjoismaissa.
Vuonna 1921 tehty konserttimatka Yhdysvaltoihin puoliso, sopraano Maikki Järnefelt- Palmgrenin kanssa venyi vuoteen 1926 kun Palmgren pestattiin Kodak - yhtiön omistajan George Eastmanin perustaman Eastman School of Musicin sävellyksen professoriksi.
Palattuaan Suomeen Palmgren toimi Helsingin konservatoriossa ensin pianonsoiton professorina ja vuodesta 1939 alkaen Sibelius-akatemiaksi nimensä muuttaneessa oppilaitoiksessa sävellyksen professorina.
Palmgren on etenkin pianosäveltäjänä merkittävä. Hänen tuotantoonsa kuuluu mm. viisi pianokonserttoa ja yli kolme sataa pianokappaletta.
Palmgren oli aikanaan Sibeliuksen jälkeen tunnetuin suomalainen säveltäjä kansainvälisesti. Jopa niin, että aikalaiset kutsuivat häntä “Pohjolan Chopiniksi” ja “Sibeliuksen kruununprinssiksi”.
Pianokonsertto No. 2 “Virta”
Palmgren kirjoitti toisen pianokonserttonsa Op. 33 vuosien 1907 ja 1912 välillä. Konsertto on saanut innoituksensa Kokemäenjoesta jonka varsilla Palmgren poikavuosina veneili.
Virta on yksioisainen rapsodinen konsertto joka yhdistelee myöhäisromanttista, Rahmaninov-vaikutteista sävellystyyliä virtuoosiseen pianotekstuuriin.
Kansanmusiikki kuului Palmgrenin kiinostuksen kohteisiin. Virta-konserton pääteeman pohjana onkin ruotsalainen kansansävelmä Näkin polska.
“Virta” konsertto lienee suomalaisista pianokonsertoista suosituin ja soitetuin. Omana aikanaan sen menestys oli suorastaan huikea; syksyllä 1913 konsertto soitettiin Helsingissä, Tukholmassa ja Berliinissä ja se sai hurmioituneen vastaanoton. Esimerkiksi Sibelius mainitsee päiväkirjassaan olleensa Helsingin esityksessä ja pitäneensä konserttoa nerokkaana.
Konsertto sai merkittävän puolestapuhujan kun aikansa huippupianisti ja Palmgrenin ystävä Ignaz Friedman otti sen ohjelmistoonsa. Konsertto päätyikin seuraavina vuosina merkittävien orkesterien kuten Berliinin ja New Yorkin filharmonikoiden esitettäväksi.